Kun liityin vasemmistonuoriin, vanhempani luulivat järjestön lähettävän minulle vain mainoskirjeitä. Asian oikea laita toki selvisi heille myöhemmin, mutta se kuitattiin olankohautuksella. Puolivanhingossa äitini sai tietää rakkaan tyttärensä syytävän rahaa joka ikinen kuukausi ihmisoikeustyöhön Amnestyn kautta. Sekään ei aiheuttanut mitään suurta hälyä.

Mutta antakaapas olla kun hirviötytär eroaa kirkosta. Kyyneleitä, anomista, huutamista. Tuskallinen pettymys. Sehän kirjoitti uskonnostakin laudaturin. Neljä päivää tulosten tulemisen jälkeen se eroaa kirkosta. Miten ihmeessä se on mahdollista? Mitä he tekivät väärin? Koska kyllähän sitä jumalauta pitää kirkkoon kuulua vaikka tavan vuoksi jos ei muuten! Eihän se nyt pääse edes kirkossa naimisiin (no apua) tai kummiksi! Hullu tyttö. Nyt se liittyy johonkin lahkoon tai sitten siitä tulee saatananpalvoja. Se käyttää aina niin mustia vaatteitakin. On se joo pahasti sekaisin. Ja niinku kaikki luuli että siitä tulee vielä presidentti tai suurlähettiläs. Mutta ei siitä taida tulla yhtään mitään, kun ei tuo uskoton edes kirkkoon kuulu. Menetetty tapaus.