Lumi on tehnyt maailmasta pehmeän ja kauniin. Arkiset harmaat puut ikkunani takana ovat saaneet kristallikuorutuksen. Valkea satumaailma aukeaa kulman takana. Kaikki tuo puhdas valkoisuus. Maailman hyvyys leijailee taivaalta alas sädehtivän valkeina  tähtinä.

Talvi ulottaa kylmät sormensa niskaani ja saa väreet kulkemaan alas selkärankaani. Pimeys ja valkeus ovat kietoutuneet yhteen, luoneet sopusoinnun. Vaikka valkeus onkin kylmää, kovaa ja märkää, näyttää se lämpimältä, pehmeältä ja kuivalta. Kuten kaikki kaunis tässä maailmassa. Suuri huijaus. Totuus on sormieni päässä, mutten tahdo koskettaa sitä. On parempi nukkua ja nähdä unta kuin kohdata totuus. Totuus saa meidät hytisemään ja itkemään, totuus lyö ilmat pihalle keuhkoistamme. Miksi me ottaisimme vastaan totuuden, kun voimme saada jotain paljon parempaa?