Rakastan runoja. Rakastan runoilijoita. Rakastan rakastan rakastan!

Mutta enhän minä tiedä mitään rakkaudesta. Minä olen lukenut siitä ja minä olen tuntenut sitä, mutta en minä ole selvittänyt sen syvintä olemusta, minä en ole analysoinut rakkautta. Saako rakkautta edes analysoida? Eikö olisi parempi vain antaa sen olla?

Kun katsoo verhojen läpi, näyttää kuin aurinko paistaisi. Verhojen raottaminen kuitenkin paljastaa ankean totuuden: taivas onkin harmaata likaista valkeaa, joka vain hehkuu. Miksi ihan oikeasti herätä tänään? Onko Kim Herold riittävä syy? Vai Risto? Ehkä minä nukunkin koko päivän. En raahaudu edes suihkuun, vaikka syytä todella olisi, katoan vain peittoihin runoilijoideni kanssa.

Otto Grundström katsoi silmiin ja minua pyörrytti. Teemu Hirvilammi puhui ja puhui ja kuuntelin häntä huumattuna. Otan runoilijan ja pistän pulloon.

Runoilijat ovat petollisia.