Koska olen ottanut tavakseni täällä kommentoida ajankohtaisia asioita, nostan pöydälle tällä kertaa juhannuksen. Juhannus muodostaa yhdessä vapun ja uudenvuoden kanssa erittäin epäpyhän kolminaisuuden erilaisine pakanallisine riitteineen ja alkoholin makuisine juomineen. En pidä yhdestäkään em. juhlasta.

Juhannus on keskikesän juhla ja samalla eräs surullisimmista juhlista. Jokainenhan meistä tietää, että juuri juhannuksena väkeä hukkuu kuin pipoa. Perinteisimmillään juhannukseen kuuluvat vähintäänkin mökki, sauna, järvi, kokko, makkara ja hyttyset. Rohkeimmat yhdistävät mukaan erilaisia juhannustaikoja ja pomppivat puskoissa keräilemässä kukkia, jotka lopulta unohtuvat tyynyn alle ja homehtuvat sinne. Perinneherkku makkara kypsennetään tottakai mieluiten nuotiossa. On tärkeää kypsentää tämä vaaleanpunainen pötkylä oikein: niin, että se palaa mustaksi päältä ja on sisältä vielä kylmä.

Saunassa masokistinen kansa hakkaa itseään koivunoksilla niin, että nahka lähtee ja juoksee sitten karjuen jäätävän kylmään veteen. Kukaan ei välitä pukea päälleen edes pikkiriikkisiä bikineitä. Juhannus on tirkistelijöille suuri juhla. Jos meinaa polttaa saunan, on juhannus siihen erinomainen ajankohta. Ikään kuin kaksi kokkoa yhden hinnalla.

Kokkokin on jokin järjetön perinne. Jonnekin on kasattu valtava keko puutavaraa ja sitten se tuikataan tuleen. Joka vuosi joku menettää hiukset, kulmakarvat tai osan ihostaan. Kannattaa vahtia niitä kavereitä, jotka eivät enää loppuillasta pysy pystyssä. Kannattaa myös huolehtia, että vettä löytyy tarpeeksi ja läheltä. Metsäpalot ovat ikäviä tähän aikaan vuodesta. Jos kunnolla roihahtaa, se perinteinen juhannussade ei sitä riitä sammuttamaan.

Kuten jo mainitsin, juhannus ei ole minun juhlani. En pidä hyttysistä, oluesta, kokoista, makkarasta tai kylmästä vedestä ja saunakin miellyttää enemmän pakkasilla. En voi myöskään väittää nauttivani, kun saan seurata ihmisten humaltumista. Juhannustaikoja tein joskus, mutta tulokset olivat traumaattisia.