Viikonloppuna alkoi kevyt lasku festarikauteen Espoossa. Vaikka kyseiset kesäjuhlat olivatkin melko pieni tapahtuma tämän maan suurimpiin festivaaleihin verrattuna, löytyi Kivenlahdestakin lähes kaikki kunnollisen festarin piirteet.

Bändit ovat tietysti eräs tärkeimmistä asioista rokkijuhlilla. Muutamia erikoistuneita festareita, tyyliin Tuska, lukuunottamatat festarit pyrkivät yleensä laajaan musiikkikattaukseen. Kivenlahti ei tehnyt tässä suhteessa mitään poikkeusta. Teini-ikäistä tyttöyleisöä hemmoteltiin iki-ihanilla mustamakkara-glämmäreillä Lovexilla ja Negativella, äijille ja äijämielisille hikistä menoa tarjoili Stam1na, leppoisille nuorille aikuisille oli Von Hertzen Brothers ja suurinta osaa festarikansasta miellytti vielä illan päätteeksi festivaalisuosikkiyhtye Apulanta. Isoimmat festarit houkuttelevat kävijöitä jännittävillä pikkubändeillä ja todella isoilla, joskus jopa ulkomaalaisilla, nimillä.

Sää luo festarit. Aitoon festaritunnelmaan kelpaa vain kaksi säävaihtoehtoa: paahtava helle, jonka jälkeen rokkikansa muistuttaa grillimakkaroita tai festivaalimaaston mutavelliksi muuttava rankkasade. Molemmilla säillä on huonot puolensa, mutta tunnelma on taattu. Kivenlahti luotti tänä vuonna ensimmäiseksi mainittuun säävaihtoehtoon ja helle perinteisesti houkuttelee enemmän juhlijoitakin. Kuitenkin festarireppuun kannattaa aina pakata mukaan myös kertakäyttösadetakkeja, ihan vain vaikka helteen varmistamiseksi. Sadetakeille löytyy varmasti myös muuta käyttöä, jos taivas tosiaan pysyy pilvettömänä.

Ihmisen luonnolliset tarpeen eivät katoa minnekään festareiden ajaksi. Järjestäjät ovat yleensä ottaneet nämä tarpeet huomioon ja alueilta löytyy kattavat valikoimat eksoottista ruokaa myyviä kojuja, rivistökaupalla pirteän sinisiä bajamajoja, muttei muuten silti yhtään vessapaperia, ja ainakin isoimmissa tapahtumissa on YleX mukana kesäkumikampanjan voimin. Festarikävijää ei jätetä hätään eikä pulaan.

Festaripaikkojen sijainti on usein merkittävässä roolissa. Paikan pitää olla mieluusti hieman syrjässä, poikkeuksen tekevät tietysti kaupunkfestivaalit, mutta ne ovat muutenkin jo oma lukunsa, ettei muu kansa häiriinny metelistä tai muusta, mutta silti paikkaan pitää löytää ja päästä helposti. Tunnetuista parhaimpia paikkoja ovat erilaiset metsät tai pellot. Luonto toki kärsii festivaaleista, mutta järjestäjän pitää olla ajantasalla ja palkkaamassa siistijöitäkin. Totuus on, että paras tunnelma löytyy metsänhelmasta. Huonoja paikkoja ovat pölyävät kentät, joskin niillä usein järjestetään varsinkin pienempiä tapahtumia, kuten Kivenlahtirock. Muutaman päivän hiekkapölyä hengitettyään sitä yskii seuraavat kaksi viikkoa ja kaikki maistuu kuralta.

Liput ovat kalliit, teltat rikki ja hotellit täynnä, kansa remuaa pusikoissa ja vähintään yksi bändikin eksyy matkalla festareille. Vähintään nenä palaa, oli sää mikä hyvänsä ja tavaroita katoaa mystisesti matkalla. Festareiden viimeisen päivänä käsipuolessa roikkuu uppo-outo hyypiö ja se lempibändikin jäi jostain unholaan vaipuneesta syystä näkemättä. Bäkkärille ei päässyt vaikka yritys oli kova ja muutaman viikon päästä löytää itsensä festareiden nettisivujen kuvagalleriasta. Suihku on enää pelkkä muisto vain ja unenpuute alkaa aiheuttaa jo houreita. Mutta rehellisesti, ei niitä festareita silti voi väliinkään jättää.