<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom">
  <title type="text">Ilmapallopäiväkirjat</title>
  <updated>2019-11-17T01:09:05+02:00</updated>
  <generator uri="http://rohea.com" version="0.1">Blog Integration Feed Generator</generator>
  <link rel="alternate" type="text/html" href="https://rousii.vuodatus.net/"/>
  <link rel="self" type="application/atom+xml" href="https://rousii.vuodatus.net/feeds/atom"/>
  <id>https://rousii.vuodatus.net/</id>
  <author>
    <name>Rousii</name>
    <uri>https://rousii.vuodatus.net/</uri>
  </author>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Ei otsikkoa]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Mitä elämä lopulta antaa meille? Jokainen meistä päätyy vääjäämättä suonpohjaan mätänemään, se on tiemme. Kaikki, mitä teemme, koemme tai tunnemme, on vain osa matkaa, joka ei johda mihinkään. Joku sanoi, joskus, että matka on määränpäätä tärkeämpi. Onko matkassa ilman määränpäätä mitään mieltä?<br /><br />Ilta on saavuttanut kauniin valonsa, maailma on pehmeä ja keltainen. Linnut ja kukat käyvät nukkumaan, luonnon oma tuutulaulu. Nyt olisi helppo uskoa satuihin, uskoa, että kaikella on sittenkin jokin merkitys. En halua elää tätä hetkeä yksin.<br /><br />On vaikeaa olla aikuinen, olla vastuullinen ja hyvätapainen. On muutenkin vaikea olla minä. Itseään ei voi valita, minulla on vain nämä kehykset, joihin on jo jotain töhritty, eikä mitään, yhtäkään arpea, voi enää pyyhkiä pois. Toiset ovat piirtäneet minuun pehmeällä lyijykynällä kauniita sanoja, toiset ovat painaneet terävän ja vaativan tussinsa iholleni säälimättä, ja saaneet tuhannet katkerat kyyneleet vuotamaan.<br /><br />Kyyneleet, jotka eivät koskaan lopu. Kyyneleet, jotka muistuttavat surusta ja väsymyksestä, kivusta ja sairaudesta. Syli lämmin, sydän kylmä ja tyhjä. Elämän puhaltaminen ei käy hetkessä.<br /><br />En haluaisi elää ikuisesti, sillä ainut lohtu tuskan keskellä on tieto kaiken katoavaisuudesta. En enää rankaise itseäni, en enää elä vain kivulle. Mikään ei kuitenkaan vie pois surua, ei mikään.<br /><br />Et edes sinä, joka pyyhit jokaisen kyyneleeni, kun yö muuttuu liian pimeäksi.<br /><br />Onneksi osaan rakastaa. Onneksi saan rakastaa niin monia.<br />]]></summary>
    <published>2008-06-28T22:28:00+03:00</published>
    <updated>2019-11-17T01:08:04+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://rousii.vuodatus.net/lue/2008/06/ei-otsikkoa-8"/>
    <id>https://rousii.vuodatus.net/lue/2008/06/ei-otsikkoa-8</id>
    <author>
      <name>Rousii</name>
      <uri>https://rousii.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Paha ihminen]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Taidan olla paha ihminen, itsekäs ja kateellinen. Se ei tosin haittaa minua yhtään. Kusipäisyys ei haittaa kusipäätä koskaan. Olen hyvä niille, joille haluan olla.<br /><br />Siksi kai pidän Joelista niin älyttömästi. Se antaa minun olla ilkeä. Osaan olla ilkeä. Pidän ihmisten arvostelusta. Tyhmät, lihavat tai muuten vain ärsyttävän oloiset ihmiset ovat minun listallani. Voisin sanoa olevani vain kateellinen, mutta se ei ole totta. En pilkkaa niitä, joita kadehdin. Minä olen vain ilkeä.<br /><br />Puhelin meni rikki ja muutamia hyvinkin tärkeitä numeroita katosi avaruuden mustiin aukkoihin. Olen kuitenkin liian laiska etsimään niitä uudelleen. Laiskuus on suurin este minun ja tulevaisuuteni välissä. En jaksa kirjoittaa ilman inspiraatiota, en sillä käyn töissä ja seurustelen, laitan ruokaa, siivoan ja teen jatkuvasti kaikenlaista. Ihmissuhteet imevät minut tyhjiin. Sekin on kyllä oma vikani, oma käytökseni, jonka syitä en tiedä ja jota en osaa muuttaa.<br /><br />Tekee mieli ostaa uusia kauniita vaatteita, mutta se vain masentaa.<br /><br />Tissit roikkuvat.<br />]]></summary>
    <published>2008-06-18T13:04:00+03:00</published>
    <updated>2019-11-17T01:08:06+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://rousii.vuodatus.net/lue/2008/06/paha-ihminen"/>
    <id>https://rousii.vuodatus.net/lue/2008/06/paha-ihminen</id>
    <author>
      <name>Rousii</name>
      <uri>https://rousii.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Lanitusta]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Täällä on kolmekymmentä hikistä nörttiä, jotka kurkkivat hameeni alle.<br /><br />Täällä on monta tietokonetta.<br /><br />Täällä on kivaa ja liian pieni sohva.<br /><br />Koko arvomaailma on heittänyt häränpyllyä. Kun suurin osa kavereista kuuntelee paskaa heviä, ei tule käytyä keikoilla. Kuitenkin täältä löytää samantapaista yhteisöllisyyttä. Ehkä minä en haekaan musiikkielämyksiä, ehkä minä haen yhteisön hyväksyntää.<br />]]></summary>
    <published>2008-05-10T00:48:00+03:00</published>
    <updated>2019-11-17T01:08:08+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://rousii.vuodatus.net/lue/2008/05/lanitusta"/>
    <id>https://rousii.vuodatus.net/lue/2008/05/lanitusta</id>
    <author>
      <name>Rousii</name>
      <uri>https://rousii.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Kuulumisia]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Kirjoitukset ovat ohi. Äidinkieli lähti ällänä, englanti keikkui c:n ja m:n rajoilla ja ranskan tuloksia en ole edes uskaltanut kysellä. Olo helpottui hetkeksi, nyt alkaa lopputyö painaa päälle.<br /><br />Olen kirjoitellut ja hionut hulluna novellejani. Pelottaa antaa jotain niin henkilökohtaista armottomien kriitikoiden hampaisiin. En osaa olla tyytyväinen työhöni, enkä osaa ottaa positiivista palautetta vastaan. Jotenkin haluaisin, että kaikki lukisivat ne, toisaalta taas en. Pelkään paljastuvani. Pelkään että minut revitään rikki, jos olen niin alasti kaikkien edessä. Saatan vaikuttaa rohkealta, mutta oikeasti pelkään kuollakseni.<br /><br />Kuuntelen vain CMX:ää ja itken. En ole surullinen ja kaikki on ihan hyvin. Ehkä herkkyys johtuu pienestä lapsesta, joka sai hormonit heräämään. Olen oppinut itkemään ja nyt en voi lopettaa.<br /><br />Kesä tulee, viime yönä näin unta Provinssinrockista. Kesä on toisaalta kysymysmerkki. Se sama joukko, jonka kanssa olen kulkenut viimeiset vuodet, tuskin kokoontuu tänä vuonna. Osa vanhoista on säilynyt matkassa mukana, mutta tilalle on tullut paljon uusiakin. Ehkä nämä muutokset ovat vain aikuistumista.<br /><br />Tuleeko minusta koskaan aikuista? Haluan olla minä.<br />]]></summary>
    <published>2008-04-07T13:17:00+03:00</published>
    <updated>2019-11-17T01:08:10+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://rousii.vuodatus.net/lue/2008/04/kuulumisia"/>
    <id>https://rousii.vuodatus.net/lue/2008/04/kuulumisia</id>
    <author>
      <name>Rousii</name>
      <uri>https://rousii.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Huomenta]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Tänään on täydellinen kuunpimennys alkaen 5:26. Sellainen tulee seuraavan kerran kahdenkymmenen vuoden päästä, eli kannattaa valvoa tänään. Sen sanon.<br /><br />Tämä on uudistusten aikaa. Sen lisäksi, että kirjoitan taas tänne, olen luopunut joistakin absoluuttisista periaatteistani.<br /><br />Nyt nukkumaan, hemmot!<br /><br />]]></summary>
    <published>2008-02-21T00:51:00+02:00</published>
    <updated>2019-11-17T01:08:12+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://rousii.vuodatus.net/lue/2008/02/huomenta"/>
    <id>https://rousii.vuodatus.net/lue/2008/02/huomenta</id>
    <author>
      <name>Rousii</name>
      <uri>https://rousii.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Ei otsikkoa]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Koska olen saanut erinäisiä todisteita siitä, että tätä blogia tosiaan luetaan (eli minulle on valitettu, sillä joidenkin tahojen mielestä kirjoitan tänne liian harvoin), ajattelin päivittää kuulumiseni.<br /><br />Fidel Castro luopui vallasta Kuubassa. Suomalaisten alkoholinkulutus on noussut vuoden 2005 tasolle.<br /><br />Siinäpä tärkeimmät uutiset tältä erää. <br /><br />Kevät on edennyt aurinkoiseen pisteeseen (vaikka ulkona on lunta ja pakkasta, nyt on kevät!) ja kirjoitukset painavat päälle. Tai eivät ne varsinaisesta paina, sillä en jaksa ottaa paineita. Äidinkielestä saan kuitenkin laudaturin ja millään muulla ei ole väliä.<br /><br />Ei lähde nyt.<br />]]></summary>
    <published>2008-02-19T16:03:00+02:00</published>
    <updated>2019-11-17T01:08:15+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://rousii.vuodatus.net/lue/2008/02/ei-otsikkoa-7"/>
    <id>https://rousii.vuodatus.net/lue/2008/02/ei-otsikkoa-7</id>
    <author>
      <name>Rousii</name>
      <uri>https://rousii.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Ei otsikkoa]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Kun liityin vasemmistonuoriin, vanhempani luulivat järjestön lähettävän minulle vain mainoskirjeitä. Asian oikea laita toki selvisi heille myöhemmin, mutta se kuitattiin olankohautuksella. Puolivanhingossa äitini sai tietää rakkaan tyttärensä syytävän rahaa joka ikinen kuukausi ihmisoikeustyöhön Amnestyn kautta. Sekään ei aiheuttanut mitään suurta hälyä.<br /><br />Mutta antakaapas olla kun hirviötytär eroaa kirkosta. Kyyneleitä, anomista, huutamista. Tuskallinen pettymys. Sehän kirjoitti uskonnostakin laudaturin. Neljä päivää tulosten tulemisen jälkeen se eroaa kirkosta. Miten ihmeessä se on mahdollista? Mitä he tekivät väärin? Koska kyllähän sitä jumalauta pitää kirkkoon kuulua vaikka tavan vuoksi jos ei muuten! Eihän se nyt pääse edes kirkossa naimisiin (no apua) tai kummiksi! Hullu tyttö. Nyt se liittyy johonkin lahkoon tai sitten siitä tulee saatananpalvoja. Se käyttää aina niin mustia vaatteitakin. On se joo pahasti sekaisin. Ja niinku kaikki luuli että siitä tulee vielä presidentti tai suurlähettiläs. Mutta ei siitä taida tulla yhtään mitään, kun ei tuo uskoton edes kirkkoon kuulu. Menetetty tapaus.<br /><br /><br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2007-11-20T19:47:00+02:00</published>
    <updated>2019-11-17T01:08:17+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://rousii.vuodatus.net/lue/2007/11/ei-otsikkoa-6"/>
    <id>https://rousii.vuodatus.net/lue/2007/11/ei-otsikkoa-6</id>
    <author>
      <name>Rousii</name>
      <uri>https://rousii.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Ei otsikkoa]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Lumi on tehnyt maailmasta pehmeän ja kauniin. Arkiset harmaat puut
ikkunani takana ovat saaneet kristallikuorutuksen. Valkea satumaailma
aukeaa kulman takana. Kaikki tuo puhdas valkoisuus. Maailman hyvyys
leijailee taivaalta alas sädehtivän valkeina  tähtinä.<br /><br />Talvi ulottaa kylmät sormensa niskaani ja saa väreet kulkemaan alas selkärankaani. Pimeys ja valkeus ovat kietoutuneet yhteen, luoneet sopusoinnun. Vaikka valkeus onkin kylmää, kovaa ja märkää, näyttää se lämpimältä, pehmeältä ja kuivalta. Kuten kaikki kaunis tässä maailmassa. Suuri huijaus. Totuus on sormieni päässä, mutten tahdo koskettaa sitä. On parempi nukkua ja nähdä unta kuin kohdata totuus. Totuus saa meidät hytisemään ja itkemään, totuus lyö ilmat pihalle keuhkoistamme. Miksi me ottaisimme vastaan totuuden, kun voimme saada jotain paljon parempaa?<br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2007-11-03T12:53:00+02:00</published>
    <updated>2019-11-17T01:08:19+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://rousii.vuodatus.net/lue/2007/11/ei-otsikkoa-5"/>
    <id>https://rousii.vuodatus.net/lue/2007/11/ei-otsikkoa-5</id>
    <author>
      <name>Rousii</name>
      <uri>https://rousii.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[YO-tutkinto]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Yksitoista vuotta koulua ja tähän on päästy. Muutaman kymmenen kalpeaa ja hiljaista nuorta istuu jääkylmässä salissa epämukavilla keikkuvilla tuoleilla ja miettii, saako vielä puhua. Salin etuosassa pörröö sadistisesti pikkutarkoista säännöistä ja traditioista nauttivia opettajia. Pian julistetaan täysi hiljaisuus saliin, pian murskataan unelmat.<br /><br />Kuuden ahdistavan tunnin jälkeen kalpeat kasvot ovat muuttuneet punakoiksi. Vapina käsissä yltyy. Ranne kramppaa, sormissa on vesikelloja. Joku opettaja taapertaa nurkan takaa.<br /><br />"Eikö ollutkin mukava tällä kertaa?"<br /><br />Se hymyilee itseriittoisesti. Hymyillään takaisin, ei vastata mitään. Se menee ohi. Joku painaa päänsä käsiinsä. Joku toinen tiedustelee, milloin saadaan tuloksia.<br /><br />Minä en halua tuloksia. En halua kuulla nöyryyttäviä pistemääriä tai pettynyttä ääntä. Minä tein osuuteni, eihän minun tarvitse kuulla tästä enää mitään?<br /><br />Minä voisin jättää tämän tähän. En minä halua valkoista lakkia. Ei se sovi minulle. Oksennen ahdistukseni ulos ja menen nukkumaan. Tuijotan tv:stä Dr. Philiä, ettei minun tarvitse ajatella mitään.<br /><br />]]></summary>
    <published>2007-09-19T20:42:00+03:00</published>
    <updated>2019-11-17T01:08:21+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://rousii.vuodatus.net/lue/2007/09/yo-tutkinto"/>
    <id>https://rousii.vuodatus.net/lue/2007/09/yo-tutkinto</id>
    <author>
      <name>Rousii</name>
      <uri>https://rousii.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Rakkaus]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Jos ei olisi rakkautta, mikä tekisi tästä maailmasta tämän? Olisivatko ihmiset vain vaistojensa ohjailema varjo, hämärä muisto ihmisyydestä eläimessä? Rakkaus on läsnä jokaisen päivän jokaisessa hetkessä. Kukaan ei voi elää ilman. Jokainen tarvitsee rakkautta, mutta jokaisen pitää myös rakastaa. Edes äitiä. Aasian lastenkodeissa lapset kuolevat suruun. Heillä ei ole ketään, joka rakastaisi. Heillä ei ole ketään, jota rakastaa. Me voimme pelastaa toisemme rakkaudella. Jos olemme varmiita kohtaamaan sen kaiken kipeyden, me olemme valmiit tähän maailmaan. Kun rakastaa, ei tarvitse muuta. Rakkaus tappaa. Rakkaus saa ihmiset tarttumaan nimettömiin pilleripurkkeihin ja hyppäämään silloilta kuohuviin vesiin. Rakkaus on suurempi kuin meistä kukaan uskookaan. Sen valta ulottuu meidän ylitsemme. Kukaan ei voi välttyä siltä, ei kukaan. Sen polttava tuska ja sen kauneus. Siinä koko maailma. Siinä totuus. Siinä olemme me, alasti omana itsenämme. Jos antautuu rakkaudelle, se puhdistaa meidät. Se tekee meidät kokonaisiksi. Kasvaakseen vahvaksi, täytyy tietää, millaista on olla heikko. Millaista on maata alasti katuojassa, yksin. Vasta kun tietää, mitä on yksinäisyys, voi antaa itsensä rakkaudelle. Voi antaa itsensä toiselle, alastomana ja kokonaisena. Virheiden ja kauneuden täydellisyytenä. Vapaana omasta itsestään, muttei silti koskaan kokonaan kenenkään toisen omistuksessa. Voi päästää irti tästä maailmasta, voi kohdata jotain, josta ei voisi edes haaveilla. Rakkaus tekee hetkille merkityksen. Ei kenenkään tarvitse kiivetä Mount Everestille tunteakseen itsensä tärkeäksi. Jos rakastaa tarpeeksi, elämän merkitys löytyy arjesta, likaisista tiskeistä ja perhosista. Kesän ensimmäisistä kukkasista ja elokuun kypsyvistä viljapelloista. Lumihiutaleiden hiljaisesta täydellisyydestä ja puhtaista lakanoista. Rakkaus tekee hetkistä kauniita. On vain osattava katsoa. On löydettävä oma rakkautensa.<br /><br />Anteeksi. Sitalopraami.<br />]]></summary>
    <published>2007-08-25T16:29:00+03:00</published>
    <updated>2019-11-17T01:08:24+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://rousii.vuodatus.net/lue/2007/08/rakkaus"/>
    <id>https://rousii.vuodatus.net/lue/2007/08/rakkaus</id>
    <author>
      <name>Rousii</name>
      <uri>https://rousii.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
</feed>
